Silkkiterrieri | Pet Pursuit

Silkkiterrieri on suuri koira pienessä paketissa. Silkki on parhaimmillaan avoin, ihmisläheinen ja perusiloinen koira. Vaikka silkkiterrieri onkin pieni ja hurmaava olemukseltaan - on se kuitenkin koira, jota tulee koirana kohdella.

Olen koonnut tälle sivulle kysymyksiä ja vastauksia silkeistä, jotka toivottavasti auttavat rotuun tutustumisessa.

1. Kuinka suureksi silkkiterrieri kasvaa?

Silkkiterrierin säkäkorkeus on rotumääritelmän mukaan 23-26cm, nartut voivat olla tästä hieman pienempiäkin. Ihanteellisesti silkkiterrieri on juuri noissa mitoissa. Kysymys on siis pienestä koirasta, mutta kyseessä ei missään nimessä ole lelukoira. Silkki on "kulutusta kestävä" ja vahva terrieri.

2. Haukkuuko silkkiterrierit?

Silkkiterrierit - kuten kaikki muutkin koirat - haukkuvat. Se, kuinka paljon ja missä tilanteissa on täysin kodin omasta koulutuksesta kiinni. Silkkejä asuu hyvällä menestyksellä paljonkin kerrostaloissa ja kaupunkialueilla, eikä ne korvaansa lotkauta muulle kuin ovikellolle - jos sillekään. Silkki on erittäin sopeutuvainen koira. Mikään pystykorvamainen räksyttäjä se ei ole. Pennusta asti alkanut koulutus antaa suurimman panoksen koiran käyttäytymiseen.

3. Tarvitseeko se paljon liikuntaa?

Silkkiterrieri kuuluu aktiivisuudessa koiramaailman keskikastiin ja vaatii kohtuullisen määrän liikuntaa. Yleensä silkkiterrierit ovat erittäin sopeutuvaisia, ja tottuvat hyvinkin erilaisiin ympäristöihin, liikuntamuotoihin ja liikunnan tarpeeseen. Silkki lähtee mieluusti monen tunnin metsävaellukselle, mutta sadesään sattuessa ei pistä pahakseen käpertyä sohvalle omistajan kainaloon.

Parasta liikuntaa etenkin nuorelle silkkiterrierille on vapaana liikkuminen. Näin koiran lihaksisto pääsee kehittymään normaalilla tavalla parhaiten.

4. Siitähän ei lähde karvaa / sehän ei allergisoi?

Silkkiterrieri tunnetaan jenkeissä hypoallergisena rotuna - mitä tuskin kuitenkaan mikään rotu täysin on. Silkkiterrierillä ei ole lainkaan pohjavillaa, eikä siitä silmin nähden irtoa karvaakaan. Se mitä lähtee, lähtee harjatessa.

Meiltä on lähtenyt muutamia silkkejä lievästi allergisiin perheisiin, ja he ovat kyenneet elämään koirien kanssa oireetta. Tämä ei kuitenkaan vielä merkitse, ettei kellekään allergikolle niistä oireita tulisi.

Silkkiterrierin turkki vaatii loppujen lopuksi melko vähän hoitoa. Normaalilla hoidolla on itseasiassa on helpompaa pilata turkki liialla hoidolla kuin hoitamatta jättämisellä. Silkkiterrierin turkki pestään parin viikon välein - koiraa ei harjata pesukertojen välissä.

5. Tarvitseeko silkkiterrieri paljon tilaa?

Ulkokoiraksi silkki ei missään nimessä ei sovellu. Ensiksikin sen turkki on liian ohut ja toiseksi seurakoirana se ei viihdy yksin eristettynä. Se haluaan olla sisällä, siellä missä muutkin lauman jäsenet, nukkua samassa huoneessa ja mieluiten tietysti samassa sängyssä! Kun pääasialliset aktiviteetit silkin kanssa suoritetaan ulkosalla, ei kodin neliöt yleensä tälle rodulle turhan pieneksi käy.

6. Tuleeko se toimeen lasten tai muiden eläinten kanssa?

Silkkiterrierit tulevat pääsääntöisesti erinomaisesti toimeen lasten kanssa. Kuitenkaan silkkiä, varsinkaan nuorta sellaista, ja pientä lasta ei ole syytä jättää keskenään telmimään. Jos vahinko sattuu valvomattomissa olosuhteissa voi siitä olla ikäviä seurauksia. Oletetaanpa vaikka että silkin ja lapsen leikkiessä keskenään lapsi kolauttaa vahingossa otsansa koiran kulmahampaaseen (silkit osaavat olla sähliä touhutessaan - etenkin nuorena), verta tulee, lapsi on kenties vielä liian pieni selittämään mitä tapahtui, koira on hädissään metelistä. Vanhemmat voivat erehtyä luulemaan että koira on purrut lasta.

Silkkiterrieri on enemmän seurakoira kuin terrieri, mutta metsästysvaistot eivät ole kuitenkaan olemattomat. Näin ollen samassa taloudessa hamsterien, marsujen, kanien ja rottien elävän silkin totuttelu vaatii hieman aikaa, jos haluaa elää ilman alituista pelkoa katastrofaalisesta teurastuksesta. Jotkut silkit ovat niin voimakkaita metsästysvietiltään, että eivät koskaan totu vapaana viipeltäviin jyrsijöihin. Kuitenkin yleensä silkki on valmis aikuisenakin hyväksymään laumaansa uusia jäseniä.

Vaikka silkkiterrieri on ihmisiä kohtaan kiltti ja äärimmäisen kärsivällinen, toista koiraa kohtaan se on kuitenkin koira. Useimmiten ne tulevat hyvin toimeen lajitovereidensa kanssa, mutta jos tulee erimielisyyksiä, silkkiterrieri voi polttaa päreensä siinä missä mikä tahansa koira. Ei ole myöskään sanottua etteikö silkki ryhtyisi toimenpiteisiin jos joku (eläin tai ihminen) selvästikin uhkaa sen laumaa.

7. Ovatko ne terveitä?

Silkkiterrieriä on pitkän aikaa pidetty hyvinkin terveenä rotuna, eikä kovin vakavien sairauksien koura ole osunut ainakaan toistaiseksi rotuumme. Kuitenkin silkeillä on havaittu muutamia sairauksia (mm. silmäsairaudet, allergiat, epilepsia), joista pennun omistajan on hyvä tietää, ja niihin tulee tietyllä kriittisyydellä varautua. Kukaan kasvattaja ei voi taata pennun olevan täysin terve koko elämänsä ajan. Itse kasvattajana teen kuitenkin parhaani edistääkseni terveiden koirien jalostusta.

8. Ovatko ne aina noin iloisia / kilttejä?

Jos olet joskus ihaillut aikuista, kilttiä, reippaasti häntää heiluttavaa, suukkoja jakelevaa silkkiä, voimme kertoa että tie tähän lopputulokseen on pitkä ja kivinen, mutta antoisa. Haluan täsmentää, että silkkiterrieri on peruskiltti koira, joka on perusluonteeltaan ihmisläheinen ja iloinen.

Silkkiterrierinkin pentu on PENTU, eli se leikkii, riehuu ja pissii lattialle - aivan samalla tavoin kuin kaikki muutkin pennut. Pentu vaatii PALJON aikaa. Paljon enemmän kuin yhden kesä- tai joululoman oppiakseen tavoille. Jos pentusi joutuu jäämään päivittäin yksin moneksi tunniksi kerrallaan etkä tähän ole varautunut, voit varautua lisäämään koiran kustannuksiin uudet lattialistat, MONTA paria kenkiä ja uuden kokolattiamaton. Naapurit eivät luultavasti enää tervehdi jos asut kerros- tai rivitalossa... Pääsääntöisesti silkit ovat kuitenkin pentunakin sopeutuvaisen reippaita - ja suurimmilta tuhoilta vältytään kun koira ohjataan oikean tekemisen pariin (luut ja lelut, jotka ovat nimenomaisesti koiralle tarkoitettu).

Kun pennunvinkeistä selvitään, on edessä murkun murinat. Vuoden iän hujakoilla silkki kuin silkki kokeilee kuka kukin on. Se voi rähistä toisille koirille ja MISSÄÄN NIMESSÄ se ei usko mitään mitä sille sanot. Kaikki minkä se pienenä on iloisesti opetellut, tuntuu haihtuneen taivaan tuuliin. Valitettavan usein tapahtuu niin, että kokematon omistaja ei enää pärjää koiran kanssa; koira on jo koiran kokoinen, ja tuntuu että päässä liikkuu vain silmät.

Silkkiterrierit omaavat monesti luontaisen johtajataipumuksen. Silkkiterrieri ei suoranaisesti hyökkää omistajaansa vastaan, vaan se kaappaa vallan pikkuhiljaa salakavalasti. Tässä vaiheessa korostuu kasvattajan rooli auttajana ja avunantajana koiranpennun kasvatuksessa yhteiskuntakelpoiseksi silkiksi. Kokenut koiraihminen tuntee merkit jo alkuvaiheessa ja osaa pysäyttää koiran yltiöpäiset pyrkimykset, ja neuvoa vinkkejä eteenpäin. Kokematon tajuaa asian valittettavan monesti liian myöhään. Jos asiaa ei korjata ajoissa, on käsissä varsinainen ongelmakoira, joka on kaukana siitä iloisesta kaikkia rakastavasta heilurihännästä, jota alunperin ihailit. (Huom! Useimmissa tapauksissa ongelmien todellinen aiheuttaja on omistaja, ei koira.)

Silkkiterrierin - kuten minkä tahansa muunkin koiran - kasvattaminen yhteiskuntakelpoiseksi vaatii siis työtä. Silkkiterrierin ihmisläheisen perusluonteen ansiosta se sopii myös ensimmäiseksi koiraksi, kunhan motivaatio koiran koulutukseen ja rajojen pitämiseen on hallinnassa. Koira ei automaattisesti opi asioita opettamatta, ja rajat on pakko vetää johonkin kohtaan... Kuitenkin kun siinä onnistutaan, voi omistaja nauttia tasapainoisen koiransa seurasta ja sen saamasta ihailusta ja todeta sen olevan vaivan arvoista. Hyvin käyttäytyvä ja oman paikkansa laumassa tunteva silkki on todella ihastuttava seuralainen; se on aina iloinen, sopeutuvainen ja osaa asettua nätisti aloilleen vieraassakin paikassa.

9. Onko silkkiterrieri helppo kouluttaa?

Koulutettavuudeltaan silkit on koiramaailman keskitasoa. Fiksuna koirana se kyllä oppii helposti perustottelevaisuuden, mutta mitään ihmetemppuja siltä ei välttämättä kannata odottaa; silkkiterrieri tekee temppuja jos se katsoo niistä olevan sille itselleen jotain hyötyä tai jos temput ovat sen mielestä erityisen hauskoja. Arkitottelevaisuus: luoksetulo, nätisti hihnassa kulkeminen, paikallaan olo, jne. ovat kuitenkin välttämättömiä opettaa mikäli silkkiä aikoo kuljettaa ihmisten ilmoilla. Peruskoulutus on myös omiaan lujittamaan koiran ja omistajan välistä suhdetta sekä pitämään yllä lauman arvojärjestystä. Silkkiterrieri-ihmiset ovat ahkeria näyttelyissä kävijöitä ja myös kehäkäyttäytymistä ja esiintymistä aletaan harjoitella pienestä pitäen.

Vaikka silkkiterrieri ei koulutettavuudeltaan ja aktiivisuudeltaan ole mitään koiramaailman huipputasoa, se ei silti tarkoita sitä että se olisi tyhmä. Päinvastoin, silkki on hyvin viisas koira, mutta se osoittaa viisautensa muutoin kuin pelehtimällä ihmisten oikkujen mukaan. Omimmillaan se on eläessään "puolivapaasti" sääntöjen mukaan mutta ilman armeijamaista kuria. Se osoittaa viisautensa sosiaalisella käyttäytymisellään ja sopeutuvaisuudellaan, luoden omia käyttäytymismallejaan ja tapojaan kommunikoida omistajansa kanssa. Silkkiterrierin tarkoitus ei ole olla työntekijä tai palvelija. Sen tarkoitus on olla KAVERI ja siinä se on hyvä.

Jos vielä näidenkin kysymysten jälkeen haluat hankkia silkkiterrierin, kerron sinulle usean syyn siihen, miksi asiaa kannattaa harkita vielä muutaman kerran. Silkki ei ole joka ihmiselle sopiva koira. Koirarotuja on satoja erilaisia, joista jokainen voi varmasti löytää itselleen mieleisen. Oletko varma että se oikea on juuri silkkiterrieri?

Älä osta silkkiterrieriä jos haluat piloille lellittävän koiran.
Silkkiterrieri on terrieri. Ilman rajoja ja johdonmukaista koulutusta siitä voi saada melkoisenkin tyrannin aikaiseksi. Tosielämän tilanteissa on perheitä, jotka katsovat televisiota lattialta koska silkki ei päästä niitä sohvalle. Silkki on kauniista ja suloisesta ulkomuodostaan huolimatta koira, ja sitä tulee kohdella sen mukaisesti. Rajoja ja rakkautta – siinä järjestyksessä.
Älä hanki silkkiä ulkonäön perusteella.
Silkkiterrieri on kaunis ja tasapainoinen koira, jolla on aivan upea perusolemus ja itsevarmuus. Tämän eteen on kuitenkin tehty töitä – niin sosialistamisen kuin peruskoulutuksenkin kanssa. Komeasti paikallaan seisovat näyttävät silkit ovat kotioloissa usein aivan muuta – perheen klovneja jotka hauskuuttavat ja naurattavat omistajaansa.
Älä hanki silkkiä mikäli kotisi siisteys on sinulle sydämen asia.
Silkkiterrierin turkki on etenkin sadesään aikana melkoinen asunnon likaaja. Silkki on märkänä kuin uitettu rotta, ja turkkiin tarttuu mielellään myös lehdet, risut ja takiaiset, sekä hiekka ja multa. Nämä kantautuvat aina kotisohvalle asti – märän vesivanan seuratessa lattioilla. Silkki ei sovi siisteysintoilijalle, vaikka kodin saakin hyvin puhtaana pidettyä silkinkin kanssa, kun muistaa aina kuivata ja putsata koiran turkin lenkkien jälkeen kaikesta ylimääräisestä.
Älä hanki silkkiterrieriä mikäli varasi eivät siihen riitä.
Se raha, minkä maksat koiran ostosta, on melko pieni verrattuna siihen paljonko rahaa sen elämiseen tulee menemään – vaikka koira pysyisikin terveenä. Laadukas ruoka, turkinhoitovälineet, shampoot, hoitoaineet, kammat, mahdolliset kurssit ja koulutukset, remmit (myös ne poikki purrut) tulevat maksamaan pienen omaisuuden.
Älä osta silkkiä jos et ole valmis sitoutumaan sen hoitoon koko sen loppuelämän ajaksi.
Silkkiterrieri on pitkäikäinen koira. Se voi hyvin elää 15 – vuottakin. Koirasta tulee huolehtia koko sen loppuelämän ajan.