suomeksi in english facebook

Biewerterrieri on iloinen, valpas ja seurallinen koira. Parhaimmillaan se on avoin, ihmisläheinen ja mukana joka paikassa.
Vaikka biewerterrieri onkin pieni ja suloinen - on se kuitenkin koira, jota tulee koirana kohdella.

Olen koonnut tälle sivulle kysymyksiä ja vastauksia biewereistä, jotka toivottavasti auttavat rotuun tutustumisessa.

1. Mikä ihmeen biewerterrieri?

Vuodesta 1984 biewerterrierit ovat ilahduttaneet omistajiaan, aloittaen rodun alkuperämaasta Saksasta. Rotu tunnettiin alunperin nimellä Biewer a' la Pom Pon.
Werner Biewer
Ensimmäinen Biewer (lausutaan Beeva), syntyi Hunsruckissa, Saksassa vuonna 1984. Pariskunta Werner (oikealla ylemmässä kuvassa) & Gertrud Biewer (oikealla alemmassa kuvassa) olivat kasvattaneet yorkshirenterrierietä yli 20 vuotta, kun heille syntyi pentue yhdistelmästä Darling von Friedheck ja Fru Fru von Friedheck, jotka molemmat parin suureksi yllätykseksi kantoivat resesessiivisenä piebald - geeniä (geenistä lisää jäljempänä). Näin syntyi maailman ensimmäiset biewerterrierit. Molemmat tämän pentueen vanhemmista olivat näyttelyissä palkittuja blue & tan - värisiä, eli suomalaisittain teräksensininen-tan, eli perusvärisiä yorkshirenterrieritä. Biewereitä jättäneet yorkit oli alunperin Streamglen kennelistä. Spekulaationa toki on, että jossain vaiheessa on saattanut tapahtua myös roturisteytystä Steamglen-kennelissä, sillä Biewereillä oli heiltä neljä yorkshirenterrieriä, joista kaksi periytti tricolor-väriä.

Ensimmäisestä yhdistelmästä syntyi tammikuussa 1984 sini-valko-kultainen biewer, nimeltään "Schneeflocken von Freidheck". Valikoivalla jalostuksella pariskunta jatkoi jalostusta suuntaan, joka nykyään on rodun yksi tunnusmerkeistä: päissä oli kaikkia kolmea väriä: sininen/musta, valkoinen ja kulta/tan, tavoitteena oli saada värit symmetrisiksi, hyvässä tasapainossa ja harmoniassa. Vatsa, rinta, jalat ja hännänpää olivat valkoisia, ja turkin kauttaaltaan silkkistä, ei kihartuvaa. Hännät pidettiin typistämättöminä, ja runkoturkissa väri oli musta/sininen-valkoinen. Nämä värit ovat säilyneet rotumääritelmäämme Suomessa tänäkin päivänä.

Gertrud Biewer

Herra Biewer esitteli kolmiväriset koiransa ensimmäisen kerran näyttelyissä 1988 Wiesbadenissa, Saksassa. Tällöin hän oli ilmoittanut näyttelyyn kaksi bieweriä, ja kutsui niitä nimellä Black and White Yorkshire Terrier (musta-valkoinen yorkshirenterrieri). VDH (Saksan kennelliitto) ei hyväksynyt rotua / värimuunnosta, vaan koirat merkittiin EJ-rekisteriin värivirheellisinä ("the wrong color, not for breeding"). Herra Biewer ei tästä päätöksestä ilahtunut, vaan alkoi etsimään rekisteriä, joka hyväksyisi tämän värin omana rotunaan. Tämä tapahtui vain vuotta myöhemmin, kun saksalainen koirajärjestö ACH (Allgemeiner Club der Hundefreunde Deutschland e.V.) oili ensimmäinen järjestö, joka hyväksyi biewerit omana rotunaan. Rodun nimeksi rekisteröitiin Biewer Yorkshire a 'la Pom Pon. Pom Pom-nimi tulikin rodulle monen sattuman kautta - aikansa tunnettu laulaja Margot Eskens oli illastamassa miehensä kanssa, kun hän sai mieheltään lahjaksi tarjottimella pienen biewerpennun. A 'la Pom Pon on ranskaa ja tarkoittaa kirjavaa lankapalloa tai tupsua. Tämähän nimi sopi rodulle erinomaisesti.

Kun 1989 ACH hyväksyi biewerit omaksi rodukseen, herra Biewer laati rotumääritelmän biewereille, joka käytännössä katsoen oli täysin vastaava yorkshirenterriereihin, mutta väreinä olivat valko-musta/sininen-kulta.

Muut kasvattajat kiinnostuivat rodusta, ja niin rodun suosio alkoi kasvamaan. Muutamia ensimmäisiä kasvattajia Saksassa olivat mm. Agridesheim ja Sonnenhof - kennelit. Biewerin pariskunta piti melko tiukassa hihnassa jalostusmateriaaliaan, joten niitä oli vaikea saada, ja ne olivat melkoisen hintavia. Rodun esi-isä, herra Biewer menehtyi 1997, mutta hänen perintönsä elää tässä upeassa rodussamme. Herra Biewerin kuoltua monet kasvattajat alkoivat oikomaan eri tavoin rodun kasvatuksessa, jolta osin rodun historia on osin vaillinnainen.

Suomen Kennelliitto hyväksyi Biewerit Pohjoismaisen Kennel Unionin kanssa yhteistyössä 2018, ja ensimmäiset rekisteröinnit Suomessa aloitettiin 2019.

                                                      

2. Kuinka suureksi biewerterrieri kasvaa? 

Biewerterrierin ihannekoko on 18-28cm ja paino 1,6-3,6kg. Rodun varhaisessa vaiheessa hajontaa koon välillä on vielä jonkin verran.

3. Onko biewerterriereillä rotumääritelmää? 

On! Voit tutustua siihen Kennelliiton sivuilla: LINKKI.

4. Haukkuuko biewerterrierit? 

Biewerterrierit - kuten kaikki muutkin koirat - haukkuvat. Se, kuinka paljon ja missä tilanteissa on täysin kodin omasta koulutuksesta kiinni. Biewereitä asuu hyvällä menestyksellä paljonkin kerrostaloissa ja kaupunkialueilla, eikä ne korvaansa lotkauta muulle kuin ovikellolle - jos sillekään. Biewer on erittäin sopeutuvainen koira. Mikään pystykorvamainen räksyttäjä se ei ole. Pennusta asti alkanut koulutus antaa suurimman panoksen koiran käyttäytymiseen.

 

5. Tarvitseeko se paljon liikuntaa? 

Biewer kuuluu aktiivisuudessa koiramaailman matalamman pään keskikastiin ja vaatii kohtuullisen määrän liikuntaa. Yleensä biewerit ovat erittäin sopeutuvaisia, ja tottuvat hyvinkin erilaisiin ympäristöihin, liikuntamuotoihin ja liikunnan tarpeeseen. Ehkä kaikkein innokkaimmalle eräulkoilijalle biewer ei jo turkkinsa puolesta sovellu, ja pienenä ja kevyenä koirana se saattaa myös palella helposti.

Parasta liikuntaa etenkin nuorelle biewerterrierille on vapaana liikkuminen. Näin koiran lihaksisto pääsee kehittymään normaalilla tavalla parhaiten.

 

6. Siitähän ei lähde karvaa / sehän ei allergisoi?

Biewerterrieri tunnetaan jenkeissä hypoallergisena rotuna - mitä tuskin kuitenkaan mikään rotu täysin on. Biewerterriereillä ei tulisi olla lainkaan pohjavillaa, eikä siitä silmin nähden irtoa karvaakaan. Se mitä lähtee, lähtee harjatessa.

Vaikka biewereitä muutamia allergiaperheissä hyvällä menestyksellä asuu ja elää, tämä ei kuitenkaan vielä merkitse, ettei kellekään allergikolle niistä oireita tulisi.

Biewerterrierin turkki tarvitsee säännöllistä hoitoa - se pestään parin viikon välein. Oikeat välineet ja turkinhoitoaineet ovat ensiarvoisen tärkeitä, jotta turkinhoito pysyy helppona ja mielekkäänä.


7. Tarvitseeko biewerterrieri paljon tilaa? 

Ulkokoiraksi biewer ei missään nimessä ei sovellu. Ensiksikin sen turkki on liian ohut ja toiseksi seurakoirana se ei viihdy yksin eristettynä. Se haluaan olla sisällä, siellä missä muutkin lauman jäsenet, nukkua samassa huoneessa ja mieluiten tietysti samassa sängyssä!

                                                            

 

8. Tuleeko se toimeen lasten tai muiden eläinten kanssa? 

Biewerterrierit tulevat pääsääntöisesti erinomaisesti toimeen muiden koirien ja lasten kanssa. Kuitenkaan bieweriä, varsinkaan nuorta sellaista, ja pientä lasta ei ole syytä jättää keskenään telmimään. Jos vahinko sattuu valvomattomissa olosuhteissa voi siitä olla ikäviä seurauksia. Biewerpennut ovat pieniä ja melko hauraita, joten ne eivät kestä lasten mahdollisesti rajuja otteita.

Biewerterrieri on enemmän seurakoira kuin terrieri, mutta metsästysvaistot eivät ole kuitenkaan olemattomat. Näin ollen samassa taloudessa hamsterien, marsujen, kanien ja rottien kanssa elävän biewerin totuttelu saattaa vaatia hieman aikaa.
 
Vaikka biewerterrieri on ihmisiä kohtaan kiltti ja äärimmäisen kärsivällinen, toista koiraa kohtaan se on kuitenkin koira. Useimmiten ne tulevat hyvin toimeen lajitovereidensa kanssa, mutta jos tulee erimielisyyksiä, biewerterrieri voi polttaa päreensä siinä missä mikä tahansa koira. Pääsääntöisesti biewerit ovat kuitenkin hyvin sopeutuvaisia ja seurakoiramaisia luonteeltaan.

 

9. Ovatko ne terveitä? 

Suomessa biewerterriereillä on PEVISA. Niiltä on siis ennen jalostuskäyttöä välttämätöntä tutkia silmät ja polvet. Tällä hetkellä uskotaan biewerterrierien terveyden olevan melko samalla viivalla yorkshirenterriereiden terveyden kanssa - eli silmä- ja polviongelmat lienee rodussa suurimmat uhat. Kuitenkin biewereilläkin on havaittu muutamia sairauksia (mm. silmäsairaudet, allergiat, epilepsia), joista pennun omistajan on hyvä tietää, ja niihin tulee tietyllä kriittisyydellä varautua. Kukaan kasvattaja ei voi taata pennun olevan täysin terve koko elämänsä ajan. Itse kasvattajana teen kuitenkin parhaani edistääkseni terveiden koirien jalostusta. 

 

10. Ovatko ne aina noin iloisia / kilttejä?

Jos olet joskus ihaillut rauhallisena sylissä viihtyvää, kilttiä ja ystävällistä bieweriä, voimme kertoa että tie tähän lopputulokseen ei ole hurjan vaikea, mutta vaatii kuitenkin pientä omistautumista. Haluan täsmentää, että biewerterrieri on peruskiltti koira, joka on perusluonteeltaan ihmisläheinen ja iloinen.

Biewerterrierinkin pentu on PENTU, eli se leikkii, riehuu ja pissii lattialle - aivan samalla tavoin kuin kaikki muutkin pennut. Pentu vaatii PALJON aikaa. Paljon enemmän kuin yhden kesä- tai joululoman oppiakseen tavoille. Jos pentusi joutuu jäämään päivittäin yksin moneksi tunniksi kerrallaan etkä tähän ole varautunut, voit varautua lisäämään koiran kustannuksiin kaikenlaista askarreltua pikkukivaa. Pääsääntöisesti biewerit ovat kuitenkin pentunakin sopeutuvaisen reippaita - ja suurimmilta tuhoilta vältytään kun koira ohjataan oikean tekemisen pariin (luut ja lelut, jotka ovat nimenomaisesti koiralle tarkoitettu).

Kun pennunvinkeistä selvitään, on edessä murkun murinat. Vuoden iän hujakoilla koira saattaa kokeilla kuka kukin on. Se voi rähistä toisille koirille ja MISSÄÄN NIMESSÄ se ei usko mitään mitä sille sanot. Tässä vaiheessa korostuu kasvattajan rooli auttajana ja avunantajana koiranpennun kasvatuksessa yhteiskuntakelpoiseksi koiraksi. Kokenut koiraihminen tuntee merkit jo alkuvaiheessa ja osaa pysäyttää koiran yltiöpäiset pyrkimykset, ja neuvoa vinkkejä eteenpäin. Kokematon tajuaa asian valitettavan monesti liian myöhään. Jos asiaa ei korjata ajoissa, on käsissä varsinainen ongelmakoira, joka on kaukana siitä iloisesta kaikkia rakastavasta heilurihännästä, jota alunperin ihailit. (Huom! Useimmissa tapauksissa ongelmien todellinen aiheuttaja on omistaja, ei koira.) 

Biewerin - kuten minkä tahansa muunkin koiran - kasvattaminen yhteiskuntakelpoiseksi vaatii siis työtä. Rodun ihmisläheisen perusluonteen ansiosta se sopii myös ensimmäiseksi koiraksi, kunhan motivaatio koiran koulutukseen ja rajojen pitämiseen on hallinnassa. Koira ei automaattisesti opi asioita opettamatta, ja rajat on pakko vetää johonkin kohtaan... Kuitenkin kun siinä onnistutaan, voi omistaja nauttia tasapainoisen koiransa seurasta ja sen saamasta ihailusta ja todeta sen olevan vaivan arvoista. Hyvin käyttäytyvä ja oman paikkansa laumassa tunteva koira on todella ihastuttava seuralainen; se on aina iloinen, sopeutuvainen ja osaa asettua nätisti aloilleen vieraassakin paikassa. 

 

11. Onko biewerterrieri helppo kouluttaa? 

Koulutettavuudeltaan biewerterrieri ei yllä ihan kärkikastiin. Fiksuna koirana se kyllä oppii helposti asioita, mutta mitään ihmetemppuja siltä ei välttämättä kannata odottaa: se tekee niitä kyllä, jos se katsoo niistä olevan sille itselleen jotain hyötyä tai jos temput ovat sen mielestä erittäin hauskoja. Arkitottelevaisuus: luoksetulo, nätisti hihnassa kulkeminen, paikallaan olo, jne. ovat kuitenkin välttämättömiä opettaa mikäli koiraa aikoo kuljettaa ihmisten ilmoilla. Peruskoulutus on myös omiaan lujittamaan koiran ja omistajan välistä suhdetta sekä pitämään yllä lauman arvojärjestystä. Biewerihmiset yleisesti ovat ahkeria näyttelyissä kävijöitä ja myös kehäkäyttäytymistä ja esiintymistä aletaan harjoitella pienestä pitäen. 

Vaikka biewerterrieri ei koulutettavuudeltaan ja aktiivisuudeltaan ole mitään koiramaailman huipputasoa, se ei silti tarkoita sitä että se olisi tyhmä. Päinvastoin, biewer on hyvin viisas koira, mutta se osoittaa viisautensa muutoin kuin pelehtimällä ihmisten oikkujen mukaan. Omimmillaan se on eläessään "puolivapaasti" sääntöjen mukaan mutta ilman armeijamaista kuria. Se osoittaa viisautensa sosiaalisella käyttäytymisellään ja sopeutuvaisuudellaan, luoden omia käyttäytymismallejaan ja tapojaan kommunikoida omistajansa kanssa. Biewerterrierin tarkoitus ei ole olla työntekijä tai palvelija. Sen tarkoitus on olla KAVERI ja siinä se on hyvä.

                                              

 

Jos vielä näidenkin kysymysten jälkeen haluat hankkia biewerterrierin, kerron sinulle usean syyn siihen, miksi asiaa kannattaa harkita vielä muutaman kerran. Koirarotuja on satoja erilaisia, joista jokainen voi varmasti löytää itselleen mieleisen. Oletko varma että se oikea on juuri biewerterrieri?

  • Älä hanki bieweriä ulkonäön perusteella.
    Biewerterrieri on kaunis ja tasapainoinen koira, jolla on kuvankaunis profiili ja upea perusolemus. Tämän eteen on kuitenkin tehty töitä – niin sosialistamisen kuin peruskoulutuksenkin kanssa. Komeasti paikallaan seisovat näyttävät biewerit ovat kotioloissa usein aivan muuta – perheen klovneja jotka hauskuuttavat ja naurattavat omistajaansa.

  • Älä hanki bieweriä mikäli kotisi siisteys on sinulle sydämen asia.
    Biewerin turkki on etenkin sadesään aikana melkoinen asunnon likaaja. Biewer on märkänä kuin uitettu rotta, ja turkkiin tarttuu mielellään myös lehdet, risut ja takiaiset, sekä hiekka ja multa. Nämä kantautuvat aina kotisohvalle asti – märän vesivanan seuratessa lattioilla. Biewer ei missään nimessä sovi siisteysintoilijalle, vaikka kodin saakin kohtalaisen puhtaana pidettyä biewerin kanssa, kun muistaa aina kuivata ja putsata koiran turkin lenkkien jälkeen kaikesta ylimääräisestä.

  • Älä hanki bieweriä jos et pidä turkinhoidosta
    Täysturkkisen biewerterrierin näyttävä ulkonäkö monesti vangitsee katsojansa. Sen upea, maahan asti yltävä kaunis, kiiltävä turkki ovat upea ilmestys. Nämä eivät koiralla ole kuitenkaan automaattisesti, vaan näiden ominaisuuksien eteen on tehty paljon työtä: niin kasvattajan kuin omistajienkin kohdalta. Turkinhoito on todella raskasta varsinkin karvan vaihtuessa. Voit kuvitella tuota pitkää, maata laahaavaa turkkia sateisena kurapäivänä tunnin lenkin jälkeen. Biewerit tarvitsevat aktivointinsa myös sadepäivinä.

  • Älä hanki bieweriä mikäli varasi eivät siihen riitä.
    Se raha, minkä maksat koiran ostosta, on melko pieni verrattuna siihen paljonko rahaa sen elämiseen tulee menemään – vaikka koira pysyisikin terveenä. Laadukas ruoka, turkinhoitovälineet, shampoot, hoitoaineet, kammat, mahdolliset kurssit ja koulutukset, remmit (myös ne poikki purrut) tulevat maksamaan pienen omaisuuden.

  • Älä osta bieweriä jos et ole valmis sitoutumaan sen hoitoon koko sen loppuelämän ajaksi.
    Biewerterrieri on pitkäikäinen koira. Se voi hyvin elää 15 – vuottakin. Koirasta tulee huolehtia koko sen loppuelämän ajan.